Huono avioliitto rakentuu ajan kanssa. Se on hidas ja järjestelmällinen prosessi, aivan kuten tippuva keittiön hana.
Stop. Lopeta tiedustelu, että miksi nainen on niin tyhmä ja heikko kun hän pysyy väkivaltaisessa suhteessa. Et saata ymmärtää vastausta.
Sinun tuomitseminen pilaa vain entisestään pahoinpidellyn naisen. Se häpäisee naiset, kuten minutkin.
En tuntenut lyöntejä ensimmäistä kertaa kun näin ex-mieheni. Se ei ollut yleinen tapa miten huono avioliitto syntyy. Itse asiassa minun ensimmäinen päivä oli luultavasti melko samankaltainen kuin sinun. Hän oli viehättävä, kiinnitti huomiota minuun, ja imarteli minua.
Tietenkin, hälytys kellot soivat jo alussa, mutta olin nuori ja naiivi. Luultavasti samanlainen kuin sinä olit teidän suhteen alussa. Minun avioliitto otti vain toisen suunnan, kuin omasi.
Kun hän kysyy pukeudunko tähän mekkoon tänään tai kenen luo aion mennä, se vain tarkoitti, että hän rakastaa minua ja välittää minusta.
Kun hän sanoo ettei pidä minun uusista kavereista, olen samaa mieltä. Kyllä.. näen missä kohtaa hän on määräilevä. Mieheni on tärkeämpi kuin ystävät, joten työnnän ystävyyden syrjään.
Tiputus alkaa ärsyttämään, mutta et myy taloasi vuotavan hanan takia.
Kun leikkisä tönäisy oli hieman enemmän kuin leikkisä niin vakuutin itselleni, että ei hän tarkoittanut pahaa.
Hän unohtaa, että on vahvempi kuin minä. Kun hän jää kiinni valheesta ja huomautan häntä siitä niin hän sanoo että olen hullu, kun en usko häntä. Enkä ole oikeasti hullu. Olo on kyllä hieman kuin hullulla..
Alan hyvittämään ajatusta mädäntyvästä avioliitosta ajattelemalla, että tulen olemaan parempi vielä.. tulen olemaan parempi vaimo.. Pidän huolen että talo on puhdas ja illallinen on aina valmis ja kun hän ei edes tule kotiin illalliselle, pidän ruokaa lämpimänä uunissa häntä varten.
Yksi ilta annoin hänen illallisen koiralle, ennen kuin hän tuli kotiin. Hän saapuu keskiyön jälkeen. Nousen nopeasti sängystä ja menen keittiöön. Hän huutaa, että missä illallinen.
Heräämisestä on tullut säännöllinen tapa. En salli enää itseni vaipua syvään, levolliseen uneen. Olen aina valppaana ja odotan.
Aamulla käsken lasten olla hiljaa, jotta he eivät herätä isää. Me kaikki alamme kävellä varpaillamme hänen ympärillään.
Tiputus virtaa melko vahvasti nyt. Pelkään laittaa ämpärin alle ja mietin kuinka paljon vettä todella menetän. Kieltäytyminen on lähellä.
Jos en olisi kertonut mitä tein, hän ei olisi ollut niin vihainen. Se on minun syytäni. Minun pitäisi olla hiljaa. Minun pitäisi osata vältellä häntä sillon kun hän on juonut.
Hän on oikeassa - Olen todella kiittämätön narttu. Hän käy töissä joka päivä, joten jään kotiin lasten kanssa.
Niissä harvoissa tapauksissa kun tapaan ystäviäni, minulle tulee aina kiire kotiin, jotta olisin siellä ennen miestäni. En koskaan pyydä häntä lapsenvahdiksi, jotta voisin tehdä jotain illalla. En kehtaa häiritä häntä.
Olemme käyneet parisuhde terapiassa, vaikka kumpikaan meistä ei täysin tiennyt miksi olemme siellä. Terapeutit ovat ilmaisseet meille huolenaiheensa.
Emme koskaan kuluta aikaa enemmän kuin yhden käynnin verran per terapeutti.
Olen nähny paljon vaivaa sen eteen että olisin täydellinen vaimo ja että meillä olisi täydellinen perhe.
Tiedän mikä auttaisi. Olen todella aktiivinen kodin ulkopuolella, mutta minun pitää hoitaa koti askareet, enkä kehtaa pyytää edes apua.
Olen nyt täydellinen neljän seinän sisällä lymyävä äiti. Lapset ovat mukana useissa toiminnoissa, jotka olen tietysti joutunut itse järjestämään.
En ole varma, mikä pelottaa minua eniten: pelko, että muut saavat selville salaisuuden suhteesta, vai että mieheni saa selville sen. Pelkään häntä nyt.
Yhtenä yönä hän heittää minua kännykällään ja se meni juuri ja juuri pääni ohi. Kävi mielessä että pakkaan tavarat, ottan lapset mukaan ja lähden. Illalla ruokapöydässä, kun hän nousee ylös ja heittää haarukalla minua lasten silmien edessä, en haluakkaan lähteä.
Minne menisin? Jos en mene jonnekin, mitä teen? Miten minulla olisi varaa elää omillani?
Hän on oikeassa. En selviäisi itsekseni. Tarvitsen hänen rahallista tukea.
”Mitä? Haluat lähteä ja mennä huoraamaan?” Hän huutaa minulle. ”Olen aina tiennyt, että olet huora.”
Hän on kontrolloimisen mestari.
En ole enää sama nainen, mikä olin silloin kun tapasimme ensimmäistä kertaa. Minusta on tullut arka ja heikko hänen edessään. Tunnen oloni alistetuksi. Valitsin tämän miehen ja synnytin lapset. Se on minun syytäni.
On velvollisuuteni pitää nämä lapset turvassa. Tämä 20 vuotta kestänyt elämä on ainut elämä, minkä tiedän. En tiedä, kuinka voisin tehdä toisin.
Taas tyypillinen vihan täyttämä ilta.. Sanon "Nyt riittää!" ja päätän pistää vastaan, mutta hän on silti vahvempi kuin minä.
Tunnen hänen tappavan katseensa.
”Mene”, hän hymähtää minulle. ”Mutta lapset jää tänne.”
En voi vain lähteä, vaikka kaverinikin suosittelevat sitä. Se ei ole niin helppoa.
Minulla ei ole rahaa. Itse asiassa hän löysi salaisen jemmani, mitä olin säästänyt niistä rahoista mitkä tienasin joskus töistä. Luulin olevani niin varovainen, ettei tiliotteita olisi tullut kotiin, mutta hänen on täytynyt hakkeroida sähköpostini.
Olisi pitänyt tietää. Hän piti aina tarkasti silmällä minua. Hän suuttui, kun syytin häntä kyyläämisestä.
Mitähän hän teki rahoilla? Tiedän, että ne ei mennyt lapsia varten. Oletan, että hän joi tai pelasi ne.
Rakas Jumala, älä anna minun vajota kolmannen kerran. Pelasta minut ja lapset.
Olen yksi onnekkaista. En ole enää avioliitossa, mutta arpeni ovat syviä.
Ongelmat eivät aina ilmene mustana silmänä tai ruhjeina. Henkinen pahoinpitely on yhtä vahingollista.
Menin ammattilaisten juttusille ja minulle diagnosoitiin masennus, ahdistuneisuushäiriö ja traumaperäinen stressihäiriö. Henkinen väkivalta piti minut pelossa, masennus ja ahdistus teki minut kykenemättömäksi lähteä tai tehdä jotain asialle.
On mennyt 3 vuotta ja tietyt äänet tai tilanteet laukaisevat vaikeat muistot.
Eräänä päivänä, kun minun miespuolinen pomo oli vihainen ja huusi henkilökunnalle, tunsin pahaa oloa. Tuntui kuin olisin ollut vielä vanhassa suhteessa, jossa mieheni huutaa minulle.
Pelkään sitä että tyttäreni ovat nähneet miehen pahoinpitelevän naista. Pelkään myös sitä, että poikani on saanut huonon esimerkin siitä mikä on oikeaa kunnon miehen käytöstä.
Jumituin lasten takia. Nyt syytän itseäni vaikutuksista mitä lapset ovat saaneet.
Miksi minä jäin? Jäin koska olin alistunut. Olin taloudellisesti riippuvainen hänestä. En nukkunut hyvin. Minua pidettiin arvottomana ja uskoin itsekkin olevani arvoton.
Jäin myös, koska pelkäsin lähteä.
By Jennifer Williams-Fields | Via PTSD Journal
Lähteet:
https://www.yahoo.com/health/you-can-get-ptsd-from-1332555794948150.html
http://itsallabouti.info/you-can-get-ptsd-by-staying-in-an-emotionally-abusive-relationship/#OEwsxksGsTr268IL.99
